Periaatteet, intohimo, parempi tulevaisuus. Nämä ovat asioita, joista moni työntekijä on luopunut tai niitä ei ole koskaan ollutkaan. Toisin on suomalaisissa järjestöissä, joissa töitä tehdään nimenomaan periaatteen ja paremman tulevaisuuden vuoksi, vahvalla intohimolla. Näitä kolmea ei kannata kadottaa, sillä niiden puuttuessa järjestö ei ole enää järjestö vaan joukko ihmisiä, jotka käyvät töissä ilman tarkoitusta.
Selvästä päämäärästä huolimatta toiminta ei aina ole suoraviivaista eteenpäin menoa. Moni järjestö on periaatteistaan ja intohimostaan huolimatta löytänyt itsensä tien risteyksestä ja joutunut käymään keskusteluja siitä, miten parempi tulevaisuus luodaan.
Järjestöt kilpailevat potentiaalisten jäsenten, tukijoiden, vaikuttajien ja yhteistyökumppaneiden huomiosta. Digitaalisuuden antamissa mahdollisuuksissa monilla järjestöillä olisi vielä paljon hyödynnettävää. Matkaan lähteneiden etumatka on vielä saavutettavissa, jos järjestö ei vielä ole ottanut askelia kohti digitaalisuutta.
Järjestöjen kannattaa keskittyä tulevaisuudessakin siihen, mikä on heille tärkeintä ja missä he ovat parhaita. Ulkopuolisen avun tarpeen tunnistaminen ja sen saaminen voi olla järkevää, jos järjestön sisältä ei löydy taitoa digitaalisten mahdollisuuksien tunnistamiseen. Tällöin järjestö voi suunnata omat resurssinsa oman ydintehtävänsä toteutumiseen.
Järjestöjen tulevaisuutta pohti partnerimme Kari Heikkilä syksyllä tekstissään Onko järjestöillä jäseniä 2026?
